Koti on kuin hyl­lyk­kö, jos­sa on eri ajoil­ta ker­ty­nyt­tä ta­va­raa. Tar­peel­lis­ta toki, mut­ta näy­täm­me it­se­pin­tai­ses­ti ole­vam­me myös mui­nais­ta ke­räi­li­jä­kan­saa ja kel­po hamst­raa­jia, jot­ka ei­vät hen­no pan­na oi­kein mi­tään pois. Ta­va­roi­hin joko liit­tyy muis­to­ar­voa, tai ajat­te­lem­me, et­tä tuo­ta­kin na­run­pät­kää, van­haa pai­taa, ku­lu­nut­ta kau­haa, kauh­tu­nut­ta mat­toa tai muu­ta ver­ra­ton­ta esi­net­tä eh­kä voi­si vie­lä jos­kus tar­vi­ta.