Äi­dit vain, nuo toi­vos­sa vä­ke­vät,

Ju­ma­lan nä­ke­vät.

Heil­le on an­net­tu voi­ma ja val­ta

ko­ho­ta unes­sa pil­vien alta

ja kat­sel­la kor­ke­am­mal­ta...

Äi­tiy­den mer­ki­tys on eri elä­män­vai­heis­sa eri­lai­nen. Äi­tien­päi­vän lä­hes­ty­es­sä äi­tiys nou­see luon­nos­taan pin­taan.Toi­nen miet­tii omaa äi­tiyt­tään, toi­nen käy läpi suh­det­ta omaan äi­tiin­sä. Jo­kai­nen suh­de on oman­sa.

Äi­tiy­del­lä on mo­net kas­vot. Äi­din mer­ki­tys elä­män var­rel­la on muut­tu­va. Lap­sel­le äi­ti on huol­ta­ja, kas­vat­ta­ja ja elä­män tu­ki­pi­la­ri. Tei­ni-ikäi­sel­le jo rin­nal­la kul­ki­ja ja ra­jo­jen aset­ta­ja.

Kun it­se tu­lee äi­dik­si, oman äi­din­kin mer­ki­tys muut­tuu. Kun äi­ti hii­puu esi­mer­kik­si muis­ti­sai­rau­den myö­tä pois ja koit­taa ai­ka, jol­loin on hy­väs­tien vuo­ro, jää­vät äi­dis­tä ai­na muis­tot.

Äi­tien­päi­vä ku­ten äi­tiys­kin muut­ta­vat luon­net­taan iän kart­tu­es­sa. Sil­ti aa­mu­kah­vit sän­kyyn, si­ni­vuok­ko­kimp­pu tai it­se piir­ret­ty kort­ti, ovat mer­ki­tyk­sel­li­siä ja tär­kei­tä. Ne ovat osoi­tus vä­lit­tä­mi­ses­tä – ja kii­tos­kin.

Uu­si elä­mä on ai­na suu­ri ih­me. Äi­tiys tu­lee sen mu­ka­na.

...Oi, kuin­ka on iha­na elää

ja tuu­tia las­ten­lap­si­aan

ja ker­toa kau­nii­ta uni­aan!

Niin suu­ri on Ju­ma­lan tai­vas ja maa,

oi lap­se­ni, ra­kas­ta­kaa!”

(Ot­teet Lau­ri Vii­dan ru­nos­ta Alf­hild)