Kolumni
Dinosaurus digiviidakossa
Sähköpostiini on tupsahtanut viesti: laskuni on maksamatta. Hätäännyn välittömästi, sillä tapaan hoitaa maksuni ajoissa.
Kirjaudun verkkopankin sovellukseen ja tarkistan asian. Kyllä, maksanut olen. Olin verkkokauppaostoksessa muka kaukaa viisaana käyttänyt maksunvälittäjän ”maksa myöhemmin”-mahdollisuutta, joka on kuulemma kätevä siltä varalta, että palauttaa nettiostoksen.
Vielä kevättalvella sain kyseisen firman asiakaspalveluun yhteyden puhelimitse. Miesoletettu palveli sovellusmaailman äärilaidalla taiteilevaa, putoamista pelkäävää keski-ikäistä ystävällisesti, (väkisinkin) hymy äänessään.
Nyt sähköpostiviestissä ei ole puhelinnumeroa, enkä löydä sitä firman nettisivuiltakaan. Pöyristyn: asiakaspalveluun päästäkseni minun pitää ladata puhelimeen sovellus. Voi hyvät pyhät! Eikö enää yhtään hankalammaksi yhteydenottoa saa?
Apin asentamiseen tarvitsen salasanan, jonka tietenkin olen unohtanut - olinhan sen turvallisuussyistä jokunen vuosi takaperin vaihtanut. Löydän tunnuksen ja pääsen näppärästi kirjautumaan sovellukseen. Kuitenkin ärsytyskäyräni nousee koko ajan, alan olla turhautunut jo tässä vaiheessa, ja jupisen painokelvottomia sanoja. Vaivoin löydän sovelluksesta asiakaspalvelun. Totta kai ovat piilottaneet sen sellaiseen kohtaan, etteivät asiakkaat pääse liikaa häiritsemään.
Vastassa on chatti, jossa ensin joudun ”keskustelemaan” robotin kanssa. Vaadin palvelua ihmiseltä. Robotti suoltaa tekstinsä näytölle ja antaa ohjeita, joita en tarvitse saati halua. Jonotan ja jupisen.
Murhanhimokäyräni jatkaa nousuaan.
Kun vihdoin saan ihmisoletetun kiinni, on tällä vierasmaalainen nimi, mutta hän vaikuttaa osaavan suomea. Kuvan liittäminen maksutositteesta ei onnistu, ja chatistä tulevat viestit vaikuttavat standardivastauksilta, joissa neuvotaan odottamaan kärsivällisesti maksuvahvistusta sähköpostiin.
Arvelen vastausten perusteella, että minun ja henkilöoletetun välissä hyrrää tekoäly kääntämässä viestejä kieleltä toiselle.
Tämäkö on ”asiakaspalvelua” nykyään? Kustannustehokasta varmasti, mutta kaukana palvelusta, vaikka ihmisoletettu varmasti parhaansa tekikin leivänkannikkansa tienatakseen. Merkitseekö tekoälyn käyttö sitä, että ”asiakaspalvelun” saaminen edellyttää näin paljon omaa aktiivisuutta?
Hirvittää jo ajatellakin, miten tekoäly avustaa minua tulevaisuudessa. Vaihtaakseni itse vaippani yhteisöasumisessa joudun varmaan lataamaan sovelluksen ja pyytämään ohjetta robotilta.
Asiakaspalvelu on vanhanaikaisessa mielessäni ihmisten välistä kohtaamista, parhaimmillaan lämmintä, ystävällistä ja kepeän huumorin sävyttämää. Asiat tulevat hoidetuiksi ja tapahtumasta jää hyvä mieli. Sen sijaan, että yritys mainostaa olevansa aallonharjalla tekoälypalveluineen, minusta parempi myyntivaltti olisi: Meillä sinua palvelee ihminen.
Kirjoittaja on Ruovedellä asuva pöytälaatikkoon kirjoittaja