Kirkonkellot
Muistatko Matti-papin?
Kuka muistaa vielä Matti-papin? Näykin Matin, joka oli ”apupappina”, Ruoveden seurakunnan virallisena apulaisena 70-luvulla (nykyään puhutaan seurakuntapastorista)? Hänet, jonka persoonallisista otteista eivät aivan kaikki pitäneet, mutta josta luullakseni oltiin yleisesti ainakin sitä mieltä, että kun hän saarnasi, ei kuuluvuusongelmia ollut.
Matti tulee usein mieleeni erilaisista yhteyksistä, ja erityisesti muistan hänet silloin, kun ollaan lähestymässä kolmatta sunnuntaita pääsiäisestä, jolloin kirkoissa on määrä puhua Jumalan kansan koti-ikävästä.
Olin kuulemassa, kun hän saarnasi 45 vuotta sitten juuri tuona sunnuntaina Ruoveden kirkossa. (Hyvä tavaton, onko siitä jo tosiaan niin kauan – ei ihme, etteivät kaikki häntä muista eivätkä ehkä ole hänestä koskaan kuulleetkaan!)
Matti puhui tuosta koti-ikävästä, ikävöimisestä taivaan kotiin, siitä, johon päättyy myös monen rakastama ja toissa pyhänäkin Sofia Magdalenan kirkon verkkojumalanpalveluksessa kuultu pääsiäisvirsi, kun se panee suuhumme sanat: ”Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen.”
Hän sanoi, ettei Jumalan kansan koti-ikävän tarvitse olla surkeaa ruikuttamista ja pois pääsyn kaipaamista – sillä ”kun on uskossa, niin on kotona!”
Eikä kyse ole myöskään siitä, että tämä uskossa ja siten kotona olemisen pitäisi välttämättä aina ja joka hetki olla tunnettavissa ja koettavissa. Siitäkin Matti puhui, ei ehkä samassa saarnassa vaan toisella kertaa; muistelen, että silloin oli puhe siitä, saako ehtoolliselle mennä, vaikkei tunne eikä koe mitään erityistä. Hän sanoi, poikkeuksellisen äänekkäästi jopa hänen lausumakseen: ”Jeesus Kristus koki ristillä meidän puolestamme aivan riittävästi!”
Totuuden Matti-pappi sanoi. Ei tarvitse itse pusertaa itsestään tunteita ja kokemuksia. Ne tulevat Jumalan lahjana silloin ja sillä tavoin kuin hän haluaa. Saa uskoa ja uskossa olla kotona, juuri omana itsenään, Jumalan rakkaana lapsena. Ja sitten kun nyt kokemamme yksi koti-ikävän muoto saa vastauksensa, kotikirkon ovet taas aukeavat ja Jumalan kansan ruokapöytä katetaan, ei tarvitse kysellä omaa kelvollisuuttaan eikä punnita uskoaan, kokemuksiaan tai tunteitaan. Saa iloiten ja rohkeasti käydä Jumalan perheen juhlapöytään.
Matti-papin siirtymisestä sinne, missä uskominen ja toivominen vaihtuu Kristuksen rakkauden ja kirkkauden katselemiseksi, tulee ensi maanantaina 4.5.2020 kuluneeksi viisi vuotta. Hänen ja muiden matkansa päättäneiden puolesta saamme pyytää:
Ikuinen lepo valtakunnassasi,
oi Herra, lähteneille lahjoita.
Ainaisen valon, Kristus, kasvoistasi
suo heidän ylleen loistaa kirkkaana.
Samppa Asunta