Kirkonkellot
Arkihuolesi kaikki heitä
Ulkona on juuri sen verran lunta, että maa on valkoinen. Silti se riittää juuri nyt. Se riittää siihen, että alkaa ihan oikeasti ymmärtämään, että joulu lähestyy.
Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin. Joululahjat, ruuat, siivoaminen ja muut joulun tuloon liittyvät järjestelyt vaativat aikaa ja vaivaa. On äiti laittanut kystä kyllä on paljolti totta edelleen, vaikka nykyään äitien tekemää maittavaa jouluruokaa voi ostaa kaupastakin ja miehetkin osallistuvat kotitöihin.
Jouluun liittyy paljon tapoja ja käytäntöjä, jotka halutaan toistaa vuodesta toiseen samoina. Halutaan, että alati muuttuvassa maailmassa olisi edes jotain pysyvää, jotain tuttua, johon palata edes kerran vuodessa. Ehkä juuri siksi joulu aiheuttaa niin paljon stressiä. Joulupöytään on saatava ja mielellään itse valmistettava kaikki samat ruuat kuin siinä oli jo mummon aikoihin, vaikka juuri kukaan ei niistä edes pidä. Ei uskalleta muuttaa mitään, ettei joulu mene pilalle tai tunnu väärältä.
Viime joulu oli monella tapaa poikkeuksellinen, kun koronan takia joistakin perinteiksi muodostuneista tavoista oli luovuttava. Seurakunnassa se merkitsi sitä, että perinteisiä Kauneimpien joululaulujen tilaisuuksia ei voitu järjestää eikä jouluna päässyt kirkkoon.
Joulu tuli silti ja Jeesus syntyi seimeen aivan kuin jo monia kertoja ennenkin.
Toivotaan, että tänä vuonna suunnitellut tilaisuudet voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaan. Toivotaan, että pääsemme veisaamaan yhdessä tuttuja lauluja, saamme kokoontua aattohartauteen hautausmaan loistaessa kynttilämerenä ja voimme hiljentyä aikaisin jouluaamuna kirkon aitojen kynttilöiden valossa kuulemaan jouluevankeliumin tuttuja sanoja.
Siunattua adventin aikaa ja rauhaisaa joulua!
Eeva-Kaisa Paloviita
vt. kanttori
