Tänään on kotiarestin eli lock downin, kuten saksankielisessä maassa sanotaan, kuudes päivä. Itävallassa ovat koronatartunnat kiivenneet hälyttäviin lukemiin, eli kuten joku pakinoitsija sarkastisesti kirjoitti: kerrankin johdamme jossakin asiassa! Kun maassa kuolee vuorokauden aikana yli sata ihmistä, se on kova luku.
Ensin kokeiltiin ns. pehmeää lock downia eli sitä, että kahvilat ja ravintolat suljettiin, mutta kun se ei auttanut, maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto tai paremminkin ulkonaliikkumisrajoitteita. Kaikki liikkeet paitsi jokapäiväisessä elämässä elintärkeät ovat kiinni, koulut samoin. Jokainen, joka suinkin voi, tehköön etätyötä ja ihmiset pysykööt kotonaan, pauhaa hallitus.
Tämä ei kuitenkaan olisi Itävalta, jos kaikki olisi juuri niin kuin sanotaan: koulut eivät suinkaan ole kiinni vaan auki, niin että ne lapset, joille ei kotona ole huoltajaa, saavat mennä kouluun, omiin luokkiinsa ja heitä on siellä opastamassa opettaja. Töihinmenoa varten saa tietenkin liikkua ulkona, samoin on koiran ulkoiluttaminen ja muu lenkkeily terveyssyistä sallittua. Entäs liikkeet, mikä liike on jokapäiväisessä elämässä elintärkeä? Ettepä arvaisi, että asekaupat ovat, kirjakaupat sensijaan eivät!
Lähes kuin kiusalla olen ottanut päivieni ohjelmaan ehdottoman ulkonaliikkumisen: tunti raittiissa ilmassa asuinalueeni reunamilla, hiljaisilla pikkukaduilla tekee hyvää, ja lähellä oleva hautausmaakin kuuluu reitteihini. Välttelen ihmisten kohtaamista. Jos joku vastaan tulee, kierrän hänet kaukaa tai siirryn kadun toiselle puolelle, muuten minun olisi pantava maski naamalleni. Maskin kanssa kävellessä taas huuruuntuvat silmälasit, siihen ei ole vielä keinoa keksitty.
Ei näissä ulkonaliikkumisrajoitteissa ole oikeastaan mitään uutta, Itävalta oli jo keväällä „kiinni“. Minulle uutta on se, että nyt syksyllä olen Wienissä, vilkkaassa kaupungissa, kun taas keväällä olin Várbalogissa mökilläni ja siellä saatoin lenkkeillä peltoteillä ja poluilla miten tahdoin, ei siellä lupia kyselty eikä siellä koronaa silloin tunnettu. Toisin on nyt syksyllä: virus on iskenyt pieneen kyläänikin, kuulen, ja kyläkapakka on kiinni. Se ei tuota minulle harmia, päinvastoin: kesällä kärsin viikonloppuisin meluhaitasta, kun unkarilainen pop raikui pitkälle aamuyöhön, niin että ikkunat tärisivät.
Keväällä toitotettiin yli 65-vuotiaitten eristämistä, nyt syksyllä heidät on jätetty rauhaan, on kai opittu, että nuoremmatkin voivat kuolla koronaan, niin että kaikkien on oltava yhtä lailla varovaisia. Poliisikaan ei partioi enää kaduilla utelemassa, minne ihmiset ovat menossa, itse kai tietävät. Vanhainkodeissa ja sairaaloissa ei saa käydä; maaliskuun jälkeen en ole saanut jatkaa vapaaehtoistyötäni hoivakodin vierailijana. Mutta puistot ja lasten leikkipaikat ovat täynnä, tiukasta ulkonaliikkumiskiellosta ei siis voi olla puhettakaan.
Keväällä tsemppasimme toisiamme sillä, että kesä oli tulossa, kukat puhkeavat, sää lämpenee, kyllä tästä selvitään. Soittelimme toisillemme, lähettelimme facebookissa positiivisia, rohkaisevia ja hauskoja juttuja. Milläs nyt tsempataan? Jouluvaloilla? Pitäisikö tällaisena harmaana päivänä mennä pääkaduille katsomaan jouluvaloja? Ei, siitä en jaksa innostua, mieluummin sytytän kynttilöitä kotona ja otan käteeni hyvän kirjan, vaikkapa Kjell Westön uusimman, Tritonuksen.
Wien 22.11.2020
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste