Olin lapsena harrastusten suurkuluttaja. Oli ratsastusta, voimistelua, sukellusta, jalkapalloa, sählyä, partiota, keramiikkaa, bändikerhoa ja vaikka mitä. Joissakin tohinoissa olin mukana vuosia, mutta useimmat harrastukset jäivät vain kokeilun tasolle. Ainakin vanhempieni kärsivällisyyttä olen varmasti koetellut päättämättömyydelläni. Ehkäpä senkin voisi laskea yhdeksi harrastukseksi.
Teini-iässä harrastukset alkoivat vähitellen olemaan niitä, jotka oikeasti kiinnostivat. Nuorisoteatteria, valokuvaamista ja nuorisovaltuustotoimintaa. Sekaan ripaus kesäteatteria ja nuoruuden hölmöilyä.
Näin aikuisiällä harrastukset jäävätkin sitten helposti kaiken arkikiireen keskellä taka-alalle. Valokuvaus on muuttunut työksi, nuorisovaltuusto vaihtunut yhdistystoiminnaksi. Geokätköily on sentäs pitänyt pintansa vuosia, ja piilotettuja purkkeja on tullut etsittyä Lapin erämaista aina Aasian tropiikkiin. Jos et tiedä mitä geokätköily on, suosittelen tutustumaan. Mielettömän koukuttava ja helppo harrastus!
Mutta olisipa kiva osata jotain muutakin, vaikkapa käsitöitä. Olisi hienoa osata tehdä omilla käsillä jotain konkreettista, jota sitten hykerrellen esitellä muille.
Mutta ei. Isoäitini olivat oikeita kädentaitajia, joiden käsistä jälkipolville on jäänyt kaikkea kivikokoelmista räsymattoihin. Jopa isäni osasi lyhentää housut ja ommella verhot. Mutta minun kohdallani nuo käsityögeenit taisivat ottaa isoimman mahdollisen loikan, joka nykyihmisen kehityksessä on mahdollista.
Olen kyllä yrittänyt. Koulussa sain käsityötunneilla tehtyä tumpusta juuri ja juuri ranteen kohdan, tosin eihän se käteeni mahtunut. Viime vuosina olen yrittänyt kuulostella, josko se käsityöinnostus heräisikin vasta näin lähempänä 30 vuoden ikää. Ostin kirpputorilta jopa vanhan ompelukoneen, jotta voisin opetella ompelemaan itse edes verhoni. Siellä se kone on aitan perimmäisessä nurkassa edelleen, koskemattomana.
Taannoin mietin, kuinka hienoa olisi osata tehdä itse mattoja. Saisi tehdä juuri sellaisia kuin haluaa tai tarvitsee. Mietin jo mielessäni, kuinka jatkaisin isomummuni jalanjäljissä, ja kutoisin toinen toistaan upeampia mattoja, joita sitten sommittelisin ylpeänä kotini lattioille. Ehdin jo suunnitella kangaspuille sopivan paikankin, ja innostuneena päätin vielä katsoa netistä videoita aiheesta. Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun olin ensin katsellut videota kangaspuiden loimien laitosta, totesin, että ehkä kangaspuut eivät sittenkään mahdu suunnittelemaani paikkaan.
Olen jo onneksi hyväksynyt peukalon paikkani; keskellä kämmentä on ihan hyvä. Eihän jokainen meistä voi osata kaikkea. Kun toinen osaa toista, ja toinen jotain muuta, on kaikki tasapainossa. Ja meidän pirtin nurkkaan jää kangaspuiden verran ylimääräistä tilaa.
Poikani aloitti pari viikkoa sitten päiväkotitaipaleensa. Vaikka hoitopäiviä on vain muutama viikossa, on uusi elämänvaihe täynnä kaikenlaista opettelua. Mitä hoitoreppuun mukaan? Tarvitseeko kurahousut? Mihin kaikkialle kiinnitän nimitarrat? Miten toimitaan saapuessa, entä lähtiessä? Ja miten ihmeessä tätä päiväkodin porttia käytetään?
Poikani aloitti pari viikkoa sitten päiväkotitaipaleensa. Vaikka hoitopäiviä on vain muutama viikossa, on uusi elämänvaihe täynnä kaikenlaista opettelua. Mitä hoitoreppuun mukaan? Tarvitseeko kurahousut? Mihin kaikkialle kiinnitän nimitarrat? Miten toimitaan saapuessa, entä lähtiessä? Ja miten ihmeessä tätä päiväkodin porttia käytetään?
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste