tulee jouluposti Suomesta, näin ainakin tänä vuonna!
Olen jouluihminen ja adventtiajan perinteisiini kuuluu joulukirjeen laatiminen ja postittaminen niin Suomeen sukulaisille ja ystäville kuin muuallekin maailmalle. Ja vaikka kuinka vakuutan itselleni, että sen lähettäminen on epäitsekäs teko, yritys ilahduttaa saajiansa, niin jokin minussa odottaa siitä huolimatta joulupostia, kortteja ja kirjeitä edes muutamilta niistä, joille olen kirjeeni lähettänyt. Mutta tänä vuonna oli postilaatikko joulun alla useimpina päivinä tyhjä.
Tänään, uuden vuoden aatonaattona, tuli postia: 8.12. ja 16.12. Helsingistä lähetetyt joulukortit ja lisäksi painava kirjekuori, joka sisälsi niin Ruoveden Joulun kuin Ruovesi-lehden juhlakirjankin – mielenkiintoisia julkaisuja molemmat. Katsoin lähetyksen postileimaa: 9.12.2020!
Mitä Suomen postilaitokselle on tapahtunut? Onko siellä vielä sellainen? (Sillä tämä käsittämättömän pitkä postitusaika koskee vain Suomea, postilaatikossa oli tänään Wienin liepeiltä eilen postitettu kirje.) Onko Suomen posti kuollut koronaan? Tehohoidossa? Lisähappea se ainakin tarvitsisi, se on varma. Olen utelias näkemään, miten paljon joulupostia saan vielä ensi vuoden puolella.
Muuten nämä välipäivät ovat rauhallisia, kiireettömiä. Tein juuri pienen lenkin lähitienoolla olevalle hautausmaalle ja sytytin kynttilän parisen vuotta sitten kuolleen vanhanrouvan haudalle; kävin pitkään tervehtimässä häntä läheisessä hoivakodissa. Samalla katselin muita hautoja: omaiset olivat tuoneet pieniä valmiiksi koristeltuja joulukuusia haudoille, täytyyhän rakkaan vainajan saada viettää joulua niin kuin on totuttu tekemään. Kynttilänkin oli joku sytyttänyt, mutta sellaista kynttilämerta ei haudoilla täällä jouluna ole kuin Suomessa. Pari kynttilää oli kaatunut tuulessa ja varikset olivat nokkineet niitten steatriinia; mietin, mahtavatko linnut saada siitä vatsanpuruja. Nostin kynttilät pystyyn ja sytytin ne.
Jouluaattona kello 12 kokoontui pieni suomalaisjoukko St.Ruprechts-kirkkoon kuulemaan joulurauhan julistusta, kuten perinteeseen kuuluu. Kirkon edessä olevalla aukiolla oli kynttilämeri, juuri tämän kirkon edessä alkoi nuori terroristi ammuskella marraskuun alussa. Koronan vuoksi oli varattava paikka kirkkoon etukäteen ja istuttava koko tilaisuuden ajan kasvosuoja naamalla. Emme myöskään saaneet laulaa kirkossa, mutta kirkon edessä viritimme yhdessä ja kaukana toisistamme seisoen laulun “Maa on niin kaunis“.
Ajoin kirkkoon omalla autolla välttääkseni julkisen liikenteen aattotungoksen. Paluumatkalla poikkesin viemässä pikku lahjakassin meidän rapun vanhalle rouvalle, joka on ollut jo pari vuotta vanhainkodissa. Muistin portin numerokoodin, mutta vierailijalla ei ole lupaa mennä edes ovelle puhumattakaan sisälle pääsystä. Soittakaa kelloa! luki portilla. Tein työtä käskettyä, mutta kukaan ei vastannut. Soitin uudestaan ja kuulin epäystävällisen
“Kuka siellä?“
Selitin asiani, mutta vastaaja ei tuntenut etsimääni vanhusta. Pyysin häntä lähettämään portille jonkun, jolle voisin pakettini antaa. Odotin, mitään ei kuulunut, kukaan ei tullut. Soitin kelloa, ei vastausta.
Odotin, soitin uudestaan. Silloin juoksi pihalle kiukkuinen nainen, joka sanoi olevansa keittiöhenkilökuntaa:
“Tekö täällä kelloa rimputtelette? Se on kuulkaa keittiön kello eikä me voida mitään paketteja jaella!“ Kääntyi kannoillaan ja häipyi.
Minua alkoi naurattaa: oli jouluaatto, seisoin navakassa tuulessa vanhainkodin portilla anelemassa, että saisin antaa joululahjan vanhalle ihmiselle, jolla ei sukulaisia ole. Päätin, etten luovuta, seisoisin portilla vaikka maailman tappiin eli siihen asti, kunnes joku tulisi hakemaan pakettini.
Lopulta joku hoitajista ilmestyi portille ja lupasi viedä tuliaiseni perille. Hän tunsi kyselemäni rouvan, tiesi kertoa tämän voivan hyvin ja sanoi välittävänsä terveiseni. Hyvän joulun toivotukset huudeltuani lähdin kotiin ja oma jouluni pääsi alkamaan.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Sain alkukesästä tuttavani Suomen-tuliaisina Juha Hernesniemen muistelmakirjan ja aloin heti kiinnostuneena lukea sitä. Olen hidas lukija enkä ollut vielä päässyt kirjan loppuun, kun tieto Hernesniemen kuolemasta levisi netissä.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Kävin eilen Unkarin naapurikylän Jánossomorjan kukkakaupassa ostamassa pelakuita Wienin parvekkeelle, on aika istuttaa ne. Mieleeni jäi kuva kassanjonossa edessäni seisovasta miehestä, enkä saa kuvaa pyyhittyä ajatuksistani.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Vuoden noidan syytelista on pitkä.
Terhi Kääriäinen
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste