Siivosin varastoa ja mietin jälleen kerran, mitä maailmassa minun pitäisi tehdä parille isolle ja erilaisia karvaelukoita täynnä olevalle jätesäkille, jotka ovat pyörineet mukanani muuttaessani ensin omakotitalosta neljän huoneen rivariasuntoon ja sieltä vielä kaksioon. Käyn aina pussien sisällön läpi: lammas Ilppo-Ilppo-Ilppo, lehmä Pikku-Lilli, porsas Nasuliini, kotkan tapainen Anni, joka oli naimisissa puolta pienemmän Pentti-variksen kanssa…
Eläintarhan omistajat ovat lähteneet kotoa silloin omakotitaloaikoihin, yli 10 vuotta sitten. Ei heilläkään toistaiseksi tilaa ole säilytellä lapsuuden lelujaan.
Oletettavasti tavarat olisi jo aikoja sitten viskattu pois, jos olisin pakannut ne muuttavan lapsen mukaan. Olen nimittäin havainnut, että lapsuuden nostalgiset esineet muuttuvat usein tärkeiksi vasta sen jälkeen, kun neljäskymmenes syntymäpäivä on ohitettu.
Ainakin itselleni kävi niin. Kun aikoinaan pakkasin vähän yli parikymppisenä tavaroitani muuttaakseni Turusta Tampereelle, pudottelin surutta muun muassa kaikki nukkeni roskikseen. Käytännön sanelema ratkaisu: toki olisin jättänyt ne vanhempieni nurkkiin odottelemaan, mutta siinä vaiheessa he olivat kumpikin poistuneet keskuudestamme ja asuntokin myytiin.
Marja-Tertusta, Helenasta, Sadusta, Elisabethista ja muista ei jäänyt edes valokuvaa, sillä jostain hämärästä syystä olen nuorempana kuvannut lähinnä satunnaisia katajapensaita ja oravia, joilla ei näin 60 vuotta myöhemmin ole minkäänlaista muistoarvoa. Harmittaa!
On tähän Annien ja Ilppojen säilyttämiseen muitakin syitä kuin se, että itse vanhempana kaipailin omia lelujani. Olivathan nämä tietysti tärkeitä muistoja minullekin. Muistan Annin ja Pentin häät, lapsen ilmeen, kun paketista tuli esiin valtava lehmä tai lammas. Niillä on leikitty paljon ja niistä on pidetty huolta.
Saint-Exupéryn Pikku prinssi kiteyttää hyvin ajatuksen, joka tavallaan liittyy näihin lapsuuden esineisiinkin: ”Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä tärkeän sinulle.” Tärkeän niin minulle kuin ehkä lapsillenikin, kun he tietävät minun säilyttävän ihan konkreettisesti osaa heidän lapsuuden muistoistaan.
Teen siis niin kuin aiemminkin: houkuttelen eläintarhan takaisin pussiin ja suljen sen. Teen säkkiin muutaman ilmareiän, jotta niiden on mukavampi odotella jatkotoimenpiteitä. Enää kymmenisen vuotta siihen, että nuorimmainenkin täyttää 40.
Ensimmäinen muistoni metsästä on lapsuuteni kesäpaikalta. Poimin sieltä noin nelivuotiaana mustikoita emalimukiin. Ne käytettiin äidin tekemään piirakkaan tai syötiin maidon ja sokerin kanssa.
Ensimmäinen muistoni metsästä on lapsuuteni kesäpaikalta. Poimin sieltä noin nelivuotiaana mustikoita emalimukiin. Ne käytettiin äidin tekemään piirakkaan tai syötiin maidon ja sokerin kanssa.
Olisi ihan mukava keskittyä välillä johonkin muuhun kuin koronavirukseen, mutta kun se on nyt kohta jo puoli vuotta pysynyt maisemissa, ei siitä pääse eroon – ei vaikka asuu paikkakunnalla, jossa en tiedä kenenkään siihen sairastuneen.
Olisi ihan mukava keskittyä välillä johonkin muuhun kuin koronavirukseen, mutta kun se on nyt kohta jo puoli vuotta pysynyt maisemissa, ei siitä pääse eroon – ei vaikka asuu paikkakunnalla, jossa en tiedä kenenkään siihen sairastuneen.
Kuopiossa asunut, karjalaissyntyinen tätini sanoi muinoin, että on niin mukava tulla Turkuun käymään, kun ei tarvitse kätellä. Savossa se oli tapana, Varsinais-Suomessa ei, ja siksi minäkään en sitä lapsena oppinut.
Kuopiossa asunut, karjalaissyntyinen tätini sanoi muinoin, että on niin mukava tulla Turkuun käymään, kun ei tarvitse kätellä. Savossa se oli tapana, Varsinais-Suomessa ei, ja siksi minäkään en sitä lapsena oppinut.
Päreeni on lujilla! Johtuu koneista, sillä tietotekniikka on alkanut sanoa sopimuksia irti ihan omatoimisesti. Tai melkein.
Päreeni on lujilla! Johtuu koneista, sillä tietotekniikka on alkanut sanoa sopimuksia irti ihan omatoimisesti. Tai melkein.
Kun meille tuli televisio joskus 1960-luvun taitteessa, sieltä ei tullut muistaakseni kuin Kylli-täti ja Kamerakierros. Luonto-ohjelmia en muista nähneeni, ellei nyt sitten viimeksi mainitussa näytetty muutamaa minuuttia hassua, kesyä harakkaa istumassa jonkun olkapäällä tai pätkää kevätmuuttavista joutsenista aurana mustavalkoisella taivaalla. Radiosta puolestaan tuli ohjelmaa, jossa kuunneltiin linnun ääniä.
Kun meille tuli televisio joskus 1960-luvun taitteessa, sieltä ei tullut muistaakseni kuin Kylli-täti ja Kamerakierros. Luonto-ohjelmia en muista nähneeni, ellei nyt sitten viimeksi mainitussa näytetty muutamaa minuuttia hassua, kesyä harakkaa istumassa jonkun olkapäällä tai pätkää kevätmuuttavista joutsenista aurana mustavalkoisella taivaalla. Radiosta puolestaan tuli ohjelmaa, jossa kuunneltiin linnun ääniä.
Kun näpsäytän puhelimestani auki nettiselaimen, siihen tulee ilmoitus: ”Sinulle valitut artikkelit.” Sen jälkeen näen listassa kymmenen eri medioiden verkkosivuilta napattua uutista. Kuka ne minulle on valinnut, ja miksi juuri ne?
Kun näpsäytän puhelimestani auki nettiselaimen, siihen tulee ilmoitus: ”Sinulle valitut artikkelit.” Sen jälkeen näen listassa kymmenen eri medioiden verkkosivuilta napattua uutista. Kuka ne minulle on valinnut, ja miksi juuri ne?
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste