Kolumni
Nykymaailman ihmiset ovat joissakin tapauksissa kovin vieraantuneet oikeasta elämästä. Ennen tavat, taidot ja käytännöt periytyivät helposti seuraavalle sukupolvelle. Kun äiti leipoi, tytär seisoi vieressä leuka juuri ja juuri pöydän tasalla – ja oppi. Hän oppi myös laittamaan yksinkertaista kotiruokaa, jopa touhuamaan sukkapuikkojen kanssa. Poika katseli kun isä veisti kirvesvartta tai käytteli ruuvimeisseliä ja muita vempeleitä.
Olipa sitten tyttö tai poika, opittiin yhtä ja toista muutakin. Luomaan lantaa, haravoimaan heinää ja jopa lypsämään! Tyttöjen ja poikien roolijakauma ei maaseudulla ollut kovinkaan jyrkkä. Vai pitäisikö sanoa nais- ja miesoletettujen. Mehän elämme nyt intersektionaalista aikaa. Huh huh.
Koulumme terveydenhoitaja kertoi jo vuosia sitten, mihin maailma oli mennyt. Hän työskenteli osan viikosta neuvolan tätinä. Eräs nuori äiti oli kysynyt, joko hänen vauvalleen voi tarjota kiinteätä ruokaa, vaikka perunamuusia.
– Toki voit antaa muusia.
– No miten minä teen sitä?
– Keität ensin perunoita, ja kun ne kypsyvät, survot ne muhennokseksi.
– Mistä voin tietää, koska perunat ovat kypsiä?
Nuori isä oli ollut tuskissaan:
– Mitä teen, kun keitän kananmunia, ne eivät pehmene millään konstilla. Puoli tuntia ovat jo kiehuneet, ja ovat edelleen aivan kovia?
Lintulajeja on kaksi: varis, ja sitten se toinen.
Nämä pari esimerkkiä kertovat kai siitä uusavuttomuudesta, josta paljon puhutaan. Maalla ilmiö taitaa olla kaupunkeja harvinaisempi. Onneksi.
Joskus maaseututaustaista kansalaista naurattaa kaupunkilaisten uskomaton ajatusmaailma. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten kaupunkilaislapset eivät juoneet lehmän maitoa. Ainoastaan kaupan maitoa.
On mielenkiintoista todeta, että eniten eläimistä ja luonnosta huolissaan ovat ne, jotka eivät tiedä niistä juuri mitään. He eivät tiedä, mikä on varsa, mikä vasikka, mikä karitsa, mikä vasa. Tai arpovat väärin kun pitäisi tunnistaa kuusi tai mänty.
Lintulajeja on kaksi: varis, ja sitten se toinen.
Me maalla kasvaneet osaamme ehkä suhtautua eläimiin ja kasveihin, ylipäätään luontoon, realistisesti. Totta kai me tunnemme empatiaa, sääliä ja vastuuta, mutta useimmiten kuitenkin tiedämme mitä teemme. Ja miksi.
Palataksemme sinne keittiön lieden ääreen – olipa kerran tunnollinen perheenemäntä, jonka mies lähti aamulla aikaisin töihin. Rouva piti miehestään hyvää huolta ja keitti jo illalla teeveden valmiiksi aamua varten, että isäntä pääsi helpommalla.
”Tasaisesti puksuttelee laiva pitkin pirkkojen ikivanhaa vesitietä, entisajan kirkkoveneiden laulavia selkiä. Samoja, joiden aallot ovat aikanaan keinutelleet myös runon ruhtinaita”. Näin kuvaili Ruoveden ominaisuuksia Yleisradion lähetyksessä vuonna 1957 Niilo Ihamäki.
”Tasaisesti puksuttelee laiva pitkin pirkkojen ikivanhaa vesitietä, entisajan kirkkoveneiden laulavia selkiä. Samoja, joiden aallot ovat aikanaan keinutelleet myös runon ruhtinaita”. Näin kuvaili Ruoveden ominaisuuksia Yleisradion lähetyksessä vuonna 1957 Niilo Ihamäki.
Ryhmä varttuneita visuvesiläisiä seisoskelee entisen Osuuskaupan edessä. Antti ja Raili Niemelän aika on kaukana takana. Tuossa vieressä tankkasi Sauli Perälä amerikanrautaansa ja totesi, että ei teidän opettajien asiaa ole helppoa ajaa. Menovettä lorisi myös Erkki Maurasen punaiseen, pieneen Fiatiin.
Ryhmä varttuneita visuvesiläisiä seisoskelee entisen Osuuskaupan edessä. Antti ja Raili Niemelän aika on kaukana takana. Tuossa vieressä tankkasi Sauli Perälä amerikanrautaansa ja totesi, että ei teidän opettajien asiaa ole helppoa ajaa. Menovettä lorisi myös Erkki Maurasen punaiseen, pieneen Fiatiin.
– Valitettavasti en voi hoitaa juuri tätä asiaa, mutta yhdistän kollegalleni, sanoi ystävällinen rouva odotettuani jo kaksikymmentä minuuttia ”ruuhkassa”.
– Valitettavasti en voi hoitaa juuri tätä asiaa, mutta yhdistän kollegalleni, sanoi ystävällinen rouva odotettuani jo kaksikymmentä minuuttia ”ruuhkassa”.
Lämpimät tuulet puhaltavat. Se on merkki siitä, että ruovesiläisten hemmottelukesä on alkamassa.
Lämpimät tuulet puhaltavat. Se on merkki siitä, että ruovesiläisten hemmottelukesä on alkamassa.
Tämä sähkön ja sen hinnan täyteinen maailmamme menee aina vain mutkikkaammaksi. Nykyisin on aivan liian tavista kuunnella vuonna 1926 perustettua Yleisradiota – nyt aikaansa seuraava influensseri kuuntelee podcasteja.
Tämä sähkön ja sen hinnan täyteinen maailmamme menee aina vain mutkikkaammaksi. Nykyisin on aivan liian tavista kuunnella vuonna 1926 perustettua Yleisradiota – nyt aikaansa seuraava influensseri kuuntelee podcasteja.
Kehitys kehittyy. Monet ovat huolissaan siitä, mitä tapahtuu Tanskan salmissa jos tiukalle menee. Niinpä kuulimme juuri hiljan, että otetaan käyttöön Narvikin satama Pohjois-Norjasta. Sieltä sitten tavara raiteille ja Suomeen. Huoltovarmuus on tänä sekavana aikana kova sana.
Kehitys kehittyy. Monet ovat huolissaan siitä, mitä tapahtuu Tanskan salmissa jos tiukalle menee. Niinpä kuulimme juuri hiljan, että otetaan käyttöön Narvikin satama Pohjois-Norjasta. Sieltä sitten tavara raiteille ja Suomeen. Huoltovarmuus on tänä sekavana aikana kova sana.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vaahtoava koski Pihlajalahdella.
Esko Lahtinen
Pidetään valot päällä, Ruovesi!
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste